Arleigh Burke -luokka | |
---|---|
Luokkaan kuuluvan USS Forrest Shermanin profiili |
|
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
Flight I: 8 315 t Flight II: 8 400 t Flight IIA: 9 200 t Flight III: 9 800 t |
Pituus |
Flight I ja II:154 m Flight IIA: 155 m |
Leveys | 20 m |
Syväys | 9,3 m |
Koneteho | 108 000 shp (81 MW) |
Nopeus | 30+ solmua |
Miehistöä |
Flight I: 303 Flight IIA: 323 |
Aseistus | |
Meritorjunta |
RGM-84 Harpoon DDG-51 - DDG-80: 1 x 5"/62 Mk45 Mod1/2 -tykki DDG-81 - : 1 x 5"/62 Mk45 Mod4 -tykki DDG-51 - DDG-84: 2 x 20 mm Phalanx CIWS DDG-85 - : 1 x 20 mm Phalanx CIWS 2 x 25 mm Mk242 Bushmaster 2 x Mk32 kolmoistorpedoputkea Flight IIA ja Flight III: 2 x MH-60R Seahawk LAMPS III |
Ilmatorjunta |
Flight I: 90 siilon Mk 41 VLS Flight II ja IIA: 96 siilon Mk 41 VLS |
Arleigh Burke -luokka on Yhdysvaltain laivaston vuonna 1991 käyttöön ottama ohjushävittäjäluokka ja vuoden 2005 jälkeen laivaston ainut palveluksessa oleva hävittäjäluokka. Se on ensimmäinen hävittäjäluokka, joka on valmistettu AEGIS-järjestelmän ja siihen kuuluvan SPY-1D-tutkan asettamilla ehdoilla.
Aluksen suunnittelussa on otettu oppia Falklandin sodan tapahtumista ja palattu osin perinteisiin ratkaisuihin. Erityisesti alumiinisista kansirakenteista on luovuttu vuoden 1975 USS Belknapin tulipalon ja Falklandin oppien perusteella, joten alukset ovat kokonaan teräsrakenteisia. Lisäksi tärkeitä alueita on panssaroitu kevlarilla. Kansirakennelmia on jaettu viistoihin osiin tutkaheijastusten vähentämiseksi. Aluksen taistelunjohtojärjestelmä perustuu AEGIS-järjestelmään ja monitoimiseen SPY-1D-tutkaan. Luokan alukset ovat myös ensimmäisiä Yhdysvaltain laivaston sota-aluksia, joissa on ilmastointijärjestelmä suojaamassa miehistöä kemiallisilta ja biologisilta aseilta sekä ydinlaskeumalta.[1]
Luokka tarkoitettiin halvemmaksi vaihtoehdoksi Ticonderoga-luokan risteilijöille. Aluksen pituus on 153 metriä ja uppouma 9 000 tonnia. Neljä kaasuturbiinia antaa aluksille yli 30 solmun nopeuden.[1]